Vaalitilaisuudet

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Seurakuntamme vuonna 2100 ― onko ketään jäljellä?

Isompi kuva napsauttamalla

 

 

Kun harkitsin seurakuntavaaliehdokkuutta, luin seurakuntamme asiakirjoja perehtyäkseni myös siten seurakuntahallintoon. Pöytäkirjoista tulivat mieleen myös kuoleman jälkeiset asiat, ehkä kuitenkin vähän eri mielessä kuin yleensä.

 

Evankelis-luterilaisen kirkon jäsenkato on hyvin tiedossa. Syitä ovat etsitty, mutta silti kirkon jäsenten osuus koko väestöstä laskee tasaisesti, lähes yhden prosenttiyksikön vuodessa. Ylläolevasta taulukosta selviää, että jos Rantakylän seurakunnan jäsenmäärä laskee lukumäärältään jatkossakin saman verran kuin vuosina 2006 2012, tullaan nollatilanteeseen 83 vuoden päästä. Viimeinen sammuttaa valot jo ennen vuotta 2100. Ei hyvältä näytä.

 

Ongelma on kirkon yhteinen ja samalla meidän seurakuntammme oma. Jäsenkato ei selity pelkästään niin sanottujen vapaa-ajattelijoiden toimilla eikä kirkollisverolla, vaikka toki niillä molemmilla on vaikutusta.

 

Merkitystä on silläkin, etteivät ihmiset tiedä kirkon tekevän muutakin kuin kastavan, konfirmoivan, vihkivän ja siunaavan hautaan. Hekin tarvitsevat tietoa, jotka haluavat kuulua yhteisöön osallistumatta toimintaan. Eikä kirkko yhteisöllisyydestään huolimatta juuri tarjoa  motivoivaa ja tarpeelliseksi koettua tekemistä, jos kyse on seurakuntalaisesta, joka myös tekisi ja toimisi.


Ongelman tunnistaminen on puolet ratkaisua. Toinenkin puoli voidaan hoitaa. Olisiko rantakyläläistä realismia lopettaa seurakunnan jäsenkato vuoteen 2017 mennessä ja kääntää jäsenmäärä nousuun viiden vuoden päästä?


***

 

Blogin kuva on seurakuntaneuvoston pöytäkirjasta 23.1.2013.

 

Kirkon tutkimuskeskus toteuttaa vuosina 2012 2015 tutkimushankkeen Kirkon muuttuva yhteisöllisyys, joka tarkastelee suomalaisten uskonnollisuuden muutoksia. Tutkimuksen ensimmäinen osaraportti on julkaistu verkossa. Hankkeesta enemmän täällä.

 

Haastettu kirkko Osallisuus, yhteisöllisyys, usko  -seminaaripuheenvuoroja vuodelta 2013. Huomaa erityisesti Teemu Laajasalon ja Pekka Niirasen kommenttipuheenvuorot.


 

23.6.2014

 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti